Maailma pyörii ekstroverttien rytmiin ja introverttien pitäisi vain sopeutua? Pysyä mukana? Kuluttaa itsensä loppuun, ettei vaikuta ikävältä ihmiseltä? Ja yrityksestä huolimatta saadaan otsaamme leimat - laiska, epäsosiaalinen, tylsä.
Kyse ei ole siitä, etten tahtoisi viettää aikaa kanssasi. Kyse ei ole siitä, etten nauttisi ajasta kanssasi. Mutta sosiaalisuus on minulle uuvuttavaa ja tarvitsen sen oman aikani, jotta saan kerättyä akkujani. Siihen en kykene seurassasi, eikä vika ole sinussa (eikä minussakaan, se vain sattuu olemaan osa minua). En minä loukata tahdo Jos sanon, etten jaksa lähteä kahville/syömään/pelaamaan koripalloa koulun jälkeen, se ei johdu siitä, että olisit jotenkin suututtanut minut tai että en pitäisi sinusta. Se tarkoittaa sitä, että olen juuri antanut itsestäni kaiken kahdeksan tunnin ajan, kun olemme vaihdelleet kuulumisia, tehneet ryhmätehtäviä, ruokatauollakin istuttiin samassa pöydässä, enkä edes kahvitauoilla päässyt olemaan yksin. Se kahdeksan tuntia vei kaiken energiani, minua väsyttää ja tahdon vain kotiin, kupillisen teetä ja silitellä lemmikkipupustani rauhassa miettimättä sitä loukkaanko teitä tällä. Jos en tätä omaa hetkeäni iltaisin saa, alkaa uupumus kasaantua niskaani ja yhtäkkiä huomaan, etten jaksa nousta aamulla sängystäni, en jaksa lähteä koululle, en jaksa tehdä yhtään mitään. Enkä minä tahdo sellaiseen tilanteeseen, joten otan mieluummin omat hetkeni ennen kuin kehoni oikeasti lakkaa toimimasta sen saamiseksi. Oma aika ei ole sama kuin aika touhuta Kuinka itse ajattelisit, jos olet ollut kahdeksan tuntia fyysisesti raskaassa työssä - sen jälkeen ei todennäköisesti houkuta ajatus siitä, että heti kotiin päästessä aloittaisit suursiivouksen. Minulle se sama aika sosiaalisissa tilanteissa aiheuttaa saman, en minä jaksa heti lähteä touhuamaan ja työskentelemään (vaikka minut uuvuttanut onkin "vain sosiaalisuus"). Minä tarvitsen sen hetken omaa aikaani, kun saan vain teekuppini kanssa kietoutua peiton alle ja rentoutua. Kerätä voimiani. Miksi sosiaalisuudesta uupuminen on laiskuutta, mutta fyysisestä työstä uupuminen ei? Mikä tekee toisesta uupumisesta niin paljon pahemman ja syntisemmän kuin toisen? Se, että se johtuu henkisestä kuormituksesta? No anteeksi, etten sovi ekstroverttien muottiin, sille nyt ei vain voi mitään! Voisitteko hyväksyä minut sellaisena kuin olen ja yrittää ymmärtää minun tarpeeni?
0 Comments
|
KirjoittajaTulossa :) Archives
January 2021
Categories
All
|