Eilen katsastettiin viime vuoden lupausten onnistumiseen. Tänään sitten tehdään lupauksia tälle uudelle vuodelle.
Pidän huolen syömisestäni, pidän kiinni suunnitelmastani Vuoden 2021 kalenterissani on tilaa ruokalistan suunnittelulle, olenkin jo suunnitellutkin sitä valmiiksi. Eli lupauksenani pidän kiinni ruokasuunnitelmista, jotka olen vuodelle 2021 tehnyt, enkä lähde sortumaan huonoille tavoille. Tai ainakin teen parhaani sen vältääkseni. Kirjoitan blogiini vähintään kerran kuukaudessa Tämäkin lupaus on vuosia pyörinyt mukanani, enkä ole tainut koskaan siinä onnistua. Tänä vuonna olen kumminkin aikaisempia paremmin valmistautunut tähän, sillä olen kalenteriini merkkailut muutamia merkittäviä päiviä, joille meinaan jotakin aiheeseen liittyvää postailla. Lisäksi olen suunnitellut muutamia muita postausaiheita, joista voisin vuoden mittaan kirjoitella, jos ei tule akuutimpia aiheita, joihin tarttua. Keskityn omaan hyvinvointiini Tämäkin lupaus on pyörinyt mukanani ja on sisällöltään erittäin laaja, mutta se on hyvä lupaus kuljettaa mukanaan. Tarkoitan tällä nyt jälleen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tasapainoa syömisen, nukkumisen ja liikunnan välillä. Mielen ja ruumiin hyvinvointia. Asetan itselleni pieniä viikkotavoitteita, pyrin säännöllisyyteen ja sopivuuden rajoissa pysymiseen. Pidän huolen siitä, että minulla on myös aikaa ihan vain olla Tämä on yksi haastavimmista lupauksistani tälle vuodelle. Minulla kun on taipumusta kerätä itselleni tekemistä ja menoa, aikaa ei juurikaan ole ihan vain olla. Mitä ihmiset edes tekevät ihan vain ollessaan? Eivätkö he tylsisty siinä? Saan taekwondossa vihreän vyön Tämän ei tavoitteena pitäisi olla mahdoton, jos pidän tavoitteen selkeänä mielessäni ja elän taekwondolle, treenaan samalla energialla, samaan tapaan kuin tähänkin saakka.
0 Comments
Vuoden alussa tein itselleni kasan uudenvuodenlupauksia ja nyt on aika lähteä pohtimaan, kuinka hyvin nämä ovat onnistuneet.
Treenaan säännöllisesti Koronakevät ja melko ikävä sairastuminen veti kunnon aika huonoksi, melko pitkäksi aikaa. Mutta en antanut sen estää itseäni vaan kuntoutin itseni ja sain palautettua säännöllisen, suunnitelmallisen treenirytmin elämääni. Joten voisin sanoa onnistuneeni tässä niin hyvin, kuin näillä eväillä oli mahdollista. Pidän huolen syömisestäni ja suunnittelen sitä vähän etukäteen Välillä tämä onnistui paremmin, välillä huonommin. Välillä ahmin kuukauden ruokatarpeet ensimmäisen viikon aikana, välillä olin syömättä päiviä. Mutta välillä onnistuin pitämään asiat hallinnassani, joten meni paremmin kuin joinakin vuosina. Joten en katso tätä täysin epäonnistuneeksi, sanovat muut mitä tahansa. Annan roolipelaamiselle vain sen verran, kuin itse siedän - en enempää Olen jättänyt roolipelaamisen hyvin minimiin. Pelannut vain, jos olen jaksanut ja jos pelaaminen on inspannut. Eli voisin sanoa onnistuneeni tässä, etenkin kun koronan myötä ei voinut antaa itsestään liikoja edes miittejen puolella niiden peruuntuessa. Kirjoitan blogiini vähintään kerran kuukaudessa Jälleen kerran tämä oli selkeä kompastuskivi haasteissani Keskityn omaan hyvinvointiini En ehkä ihan täysiä pisteitä voi tästäkään itselleni antaa, mutta sanoisin menneen melko hyvin olosuhteisiin nähden? Jälleen on joulun odotus ohitse ja joulu täällä. Joten minun on aika toivottaa lukijoilleni hyvää ja rauhallista joulua. Toivottavasti teillä on ihastuttava joulu ja rentouttava loma ennen töihin ja opintoihin palailua.
Minä sallin nyt itselleni joulurauhan ja vietän aikaani perheeni kanssa. Eli muutaman päivän hiljaisuutta ennen uutta vuotta ja sen mukana tuomiaan suunnitelmia (joista kuulette lisää, jos ette välipäivien aikana unohda minua ja blogiani ihan täysin!) Joulu lähestyy joululaulut voi pikkuhiljaa laittaa kuunteluun, joten tässä minulta vaihtoehto joulun soittolistaan, jos ei sellaista vielä omista.
1. Jouluyö, juhlayö 2. Riemuitse tytär Siionin 3. Pukki tietää - Rajaton 4. Maa on niin kaunis 5. Walking in the Air 6. Joululaulu - Rajaton 7. Varpunen jouluaamuna 8. En etsi valtaa loistoa 9. Hei mummo - Suvi Teräsniska 10. Tule joulu kultainen 11. Hiljaisuus - Suvi Teräsniska 12. Kilisee, kilisee kulkunen 13. Last Christmas 14. Sylvian joululaulu 15. Jouluna taas lapsi olla saan - Suvi Teräsniska 16. Me käymme joulun viettohon 17. Ilouutinen 18. Jouluenkeli 19. Aavistus - Paula Koivuniemi 20. Joulupukki matkaan jo käy 21. Lämmin lumi peittää maan - Antti Tuisku 22. Silent Night 23. Talven ihmemaa 24. Joulun kanssas jaan 25. Taivas sylissäni 26. Sankta Lucia 27. Tähti tähdistä kirkkain 28. Kuului laulu enkelten 29. Enkelikello 30. Joulumieli Kuinkas teillä? Joko joululaulut soivat? Mitkä ovat suosikkisi joululauluista? Vai etkö voi niitä syystä tai toisesta sietää Niille lukijoille, jotka ovat tietoisia lohikäärmeiden todenperäisyydestä ja tietävät jo mitä lohikäärmeille tapahtui, voin antaa kehotuksen siirtyä kattavampiin teoksiin lajihistoriasta. Niille lukijoille, jotka ovat tietoisia lohikäärmeiden todenperäisyydestä, mutta eivät ole ihan varmoja mitä tapahtui voi tämä olla ihan hyvä alku totuuden selvittämiseen. Ja niille lukijoille jotka kieltävät totuuden lohikäärmeistä... ei hätää, emme käristä ihmisiä tietämättömyytensä tähden, mutta ehkäpä silmänne aukeavat tämän myötä?
Voinen aloittaa kertomalla, etteivät lohikäärmeet kadonneet mihinkään. He ovat yhä täällä. Joituivat vain tekemään saman päätöksen, kuin monet muutkinva taikaperäiset elävät taikuuden vainojen alkaessa. Sopeutuakko uuteen tilanteeseen vaiko tuhoutua. Ja lohikäärmeet valistivat sopeutumisen. Monet lajit päättivät jättää fyysisen maailman kokonaan, pitivät elämää pelkkänä henkenä antoisampana kuin mitä fyysisen maailman vaihtoehdot olivat. Henki on vapaa ihmisten pelkojen asettamista rajoista, sillä ainoastaan henkilöt, joilla ei ole vihaa sydämessään voivat nähdä maailman näkymättömälle puolen. Lohikäärmeet eivät tehneet samaa päätösyä kuin monet muut. Lohikäärmeet eivät olleet valmiita luopumaan asioista, joista ainoastaan fyysillä tasolla elävät kykenevät nauttimaan. Sen sijaan lohikäärmeet sopeutuivat piiloutumalla kaikkein näkyvimmälle paikalle - osaksi ihmisten yhteisöä. Kuka nyt osaisi arvata, että naapurin Sanna pitää todellisuudessa sisällään lohikäärmeen henkeä? Hänellähän on ihmisvanhemmat ja hän näyttää ihmiseltä siinä missä kaikki muutkin. Hän käyttäytyy ehkä hivenen hupsusti, pitää lapsellsien naiviutensa ja uteliaisuutensa aikuisuuteen saakka, mutta niin käy aina välillä, ei se tee hänestä vähemmän ihmistä. Mutta hän tietää totuuden omasta olemassaolostaan, tästä rajallisesta ulkomuodostaan huolimatta hänen sisällään vaikuttaa yksi taianomaisimmista, voimakkaimmista, hengistä. Ihmisen keho on niin rajallinen toiminnassaan verrattuna olentojen entisiin muotoihin, ihminen ei kykene lentämään, ihmiskeho ei kykene käyttämään taikuutta kuin erittäin rajallisia määriä ilman tuhoavaa vaikutusta. Tämä on uhraus, jonka lohikäärmeet joutuivat uuden edessä tekemään. Lohikäärmeet kykenevät yhä aistimaan tulevaisuuden säikeitä, mutta heillä ei ole enää samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa niihin. He joutuvat elämään tiedon kanssa, joita eivät voi jakaa muille. Kuntavaalit 2021 lähestyvät ja niin tässä taisi käydä, että päädyin hakemaan ja pääsemään ehdokkaaksi Vihreiden listoilla Vantaalle. Joten vähän tällaisia... alun ajatuksia aiheeseen.
Kampanjasuunnittelu on vaikeaa ja vaatii paljon taustatyötä tietääkseen edes, mitä kampanjasuunnitteluun oikeastaan kuuluu. Pitää tehdä kampanja-aikataulua, budjettia, hankkia tukiryhmää tekemään kampanjaa kanssaan... jne. Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi vasta paperille suunnitelman suunnitelman laatimiseen, jossa on nuolia, ristiviittauksia ja kysymysmerkkejä niin paljon, ettei kukaan oman pääni ulkopuolinen varmaankaan kykene siitä saamaan mitään järkevää irti. Onneksi tähän saa tukea niin sukulaisten, ystävien, kuin puolueenkin taholta. Suvulta ja ystäviltä tulee henkistä tukea, puoleen eri tahoilta taas on odotettavissa tukea kampanjan suunnittelun suunnitteluun ehdokkaiden ryhmien ja koulutusten kautta. En tästä vielä osaa paljoakaan sanoa, uusi politiikan kennällä kun olen, mutta eiköhän tämä tästä lähde sujumaan. Ja blogini seuraajat pääsevät varmaankin kevään myötä seurailemaan näihin teemoihin liittyviä fiiliksiä muidenkin postausten myötä. Tahdotko mukaan tukitiimiini? Kaikenlaiset taidot ja osallistumisen muodot otetaan kiitollisena vastaan! Voit liittyä tukitiimini facebook-ryhmään tai laittaa jotenkin muutoin viestiä ja voidaan yhdessä miettiä, mikä voisi olla sinun tapasi auttaa kampanjaani! Uskonto, usko, ei nykypäivänä kuulu kovinkaan monen ihmisen arkielämään. Jos kertoo olevansa kristitty, kertoo uskovansa Jumalaan, saa lokaa niskaansa. Vaikkei sitä yrittäisikään millään tavoin tuputtaa muille, vaan tulisi vain aiheesta keskusteltua maininneeksi. Minä tosiaan uskon Jumalaan, enkä häpeä sitä ja tässä luukussa avaan hieman sitä, kuinka ortodoksisuus näkyy omassa elämässäni.
Jumalanpalvelukset Jumalanpalvelukset ovat varmaankin se näkyvin osa kristittyjen toimintaa. Kirkon kellojen soiton voi kuulla lähistöllä kulkiessaan, jne. Näin korona-aikana jumalanpalvelukset ovat siirtyneet verkkoon, joka on mahtava asia sillä, ettei joudu näistä täysin pois jäämään, mutta silti... ei tietokoneen ruudun välityksellä saa sitä samaa läheisyyden tunnetta muiden osallistujien kanssa, ei sitä yhteisöllisyyttä. Ei sitä yhteyttä toisiin ihmisiin ja Jumalaan, jonka kirkossa saa. Mutta tietenkin on ymmärrettävää tämän hetkinen järjestely, pidetään ihmiset turvassa ja palataan kirkkoihin, kun korona saadaan hallintaan. Rukous Rukous on yksi kristillisen kilvoittelun peruspilareista. Jumalanpalveluksissa rukoillaan yhdessä, mutta tämän lisäksi elämääni kuuluu myös yksityiset rukoukset. Rukoukset, jotka lausutaan kun ainoastaan Jumala on kuulemassa. Nämä rukoukset tuovat minut lähemmäksi niin Jumalaa, kuin kirkon muita jäseniäkin. Yksinkertaisimmillaan ortodoksin rukous on pelkkä ristinmerkki, jonka voi tehdä missä tahansa tilanteessa, jossa sen kokee sopivaksi. Kotoa poistuttaessa, ennen ruokailua ruoan siunaamiseksi, työhön alkaessa (etähommissa vaatii paljon mielen lujuutta saata hommat tehtyä, eikä ristinmerkki ainakaan pahaa siinä tee) tai nukkumaan mentäessä. Ristinmerkki on pyyntö siunauksesta, uskontunnustus. Paastot Paastot ovat yksi keino valmistautua lähestyviin juhliin, etsiä omaa suhdettaan Jumalaan, miettiä omia tekojaan. Sanana paasto saattaa hämmentää niitä lukijoita, jotka tietävät kuinka rajallinen ruokavalioni on. Allergioideni kautta olen käytännössä vuoden ympäri ruokavaliolla, jota ankarimmin paastosääntöjä noudattavat paastoaikoina. En juurikaan syö lihaa (rajoittuu lähinnä kalaan silloin, kun on varaa), en syö munia tai maitoa tai muitakaan eläinkunnan tuotteita. Ruokani ei juurikaan lillu rasvassa, en käytä edes sokeria tai muita makeutusaineita juurikaan. Mutta paasto on paljon muutakin kuin vain se ruoka. Ruoka on vain yksi reitti siihen, mihin paastolla pyritään. Paastoa harjoitetaan on henkisen kasvun tähden ja juhlaan valmistautumiseksi. Tärkein osa paastoa on hengellinen paasto - rukous, pahantekemisen välttäminen, hyvän tekeminen ja jostain toisten hyväksi luopuminen. Lähimmäisten auttaminen siis omien resurssien (ajallisten ja rahallisten) rajoissa. Ja on minullakin ruokavaliossani ylellisyystuotteita, joista voin paastojen ajaksi luopua. Lähimmäisten auttaminen Lähimmäisten auttamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, antaa enemmän paastojen aikaan, kuten aikaisemmin mainitsin. Kuten blogiani seuraavat tietävätkin, teen vapaaehtoishommia ympäri vuoden. En kieltäydy auttamasta, jos apuani pyydetään asiaan, joka on minun autettavissani. Ja tarjoan apuani, jos näen jonkun apua tarvitsevan. Se, että tarjoaa tuntemattomalle kupin kahvia tai sämpylän, kun näkee ettei tuolla rahat riitä, voi olla pieni asia sinulle, mutta saattaa vaikuttaa saajaan niin suuresti, että hän muistaa tekosi vielä 9 vuoden jälkeenkin ja vie tekoasi aina mahdollisuuden edessä eteenpäin - tarjosmslle jollekulle tarpeessa sen kahvin tai sämpylän. ”Mitä sä haluut joululahjaks?”
“En mitään” “Kyl sä ny jotain tarviit tai haluut?” “En”. Kyseinen keskustelu on tullut molempien siskojeni kanssa käytyä. Eikä heistä kumpikaan suostunut hyväksymään, kun kerroin etten tosiaankaan tarvitse tai halua mitään. Että minulla on kaikki omaisuus, jota kaipaan, enkä tarvitse mitään mitä en oikeasti tarvitse. Mutta silti heidän on pakko jotain hankkia, koska niin on tapana. Joten... onko joulu tosiaan pelkkää kulutusjuhlaa, jolloin ostellaan lahjoja, joita ihmiset eivät tarvitse vain koska niin on tapana tehdä? Eivätkä siskoni hyväksyneet myöskään ehdotusta, että hankkisivat minulle lahjaksi vuohen Afrikkaan tai jotakin muuta vastaavaa minulle aineetonta, kun sitä ehdotin. Mistä on tullut tämä pakko hankkia materiaalia jopa vastoin toisten tahtoa? Ei, en tahdo tässä lähteä syyllistämään ketään lahjojen ostamisesta tai niiden ostamatta jättämisestä. En tahdo syyllistää siitä, että millaisia summia käyttää jonkun lahjaan. Tällaiset asiat ovat ihmisten oma päätös. Jos se tuo iloa antajalle ja saajalle niin on asia sillä jo hyvä. Sen sijaan tahtoisin herätellä ihmisiä pohtimaan, että ovatko ne lahjat todella välttämättömiä silloin, kun niitä ei tahdota? Eikö joulusta voi muka nauttia ilman, että hukkuu turhaan materiaan? Minä sanon, että kyllä voi. Jos toinen sanoo, ettei tahdo lahjoja, niin tätä toivetta voisi kunnioittaa. Minulle joulussa riittää, että voin olla itselleni tärkeiden ihmisten kanssa ja ylimääräiset lahjat eivät tee siitä minulle mieluisampaa. Tätä postausaihetta suunnitellessa koronatilanne oli parempi, oli livetoimintaa, jne. Mutta me emme valitse olosuhteita, sopeudumme niihin vain. Alunperin tämän postauksen piti olla pääasiassa livetoiminnasta, mutta näin etäilyyn siirryttyämme koin asiakseni hieman muokata myös tämän postauksen sisältöä.
Discord Oikeastaan minä päädyin alkujaan mukaan nuorten aikuisten toimintaan juurikin discordin kautta koronan myötä. Sitä ennen olin jo melko pitkäänkin vain seuraillut toiminnan mainostusta ja pähkäillyt, mistä löytäisin rohkeutta lähteä mukaan täysin vieraiden ihmisten seuraan. Korona ja discordin tuoma anonyymiys tekivät minun joukkoon sujahtamisen mahdolliseksi, tästä asiasta voin koronaa kiittää, vaikkei paljoa muuta kiitettävää siitä olekaan. Eli ilman koronaa ja etäilyä minä tuskin olisin koskaan tpdella päätynyt Vantaan nuorten aikuisten toimintaan mukaan ja tavannut kaikkia mahtavia tyyppejä. Nuorten aikuisten discordserveri on ollut koko ajan avoinna ja melko aktiivisena. Tänäänkin sielä pidetään etäilta kello 15-20 korvaamaan Liidossa (Tikkurila) ja Arkissa (Myyrmäki) järjestettyjä livetapaamisia. Ihan vinkkinä vain, jos et vielä serverillä ole, olet vantaalainen nuori aikuinen ja kaipaat keskusteluseuraa. Lisäksi discordista järjestetään torstai-iltaisin animenurkka (kello 17-20) ja perjantaisin peliperjantai (kello 15-18). Animenurkassa tosiaan pääsee keskustelemaan muiden animeharrastajien, cossaajien, conikävijöiden, jne. Kanssa hyvin monista aiheista, mistä keskustelua sattuukaan syntymään. Ja peliperjantaissa nimensä mukaisesti pelaillaan etänä muiden kanssa, pelattavat pelit valikoidaan osallistuvien toiveiden mukaan. Livetoiminta Kuten mainittua, livetoiminta on tällä hetkellä keskeytetty vallitsevan koronatilanteen vuoksi, mutta toivomme, että tilanne paranee jossain vaiheessa ja pääsemme jälleen livenäkin tapaamaan. Livetoiminta keskittyy pääsääntöisesti kahteen paikkaan - Liitoon Tikkurilassa ja Arkkiin Myyrmäessä. Molemmissa on mahdollista yleiseen aivottomaan löhöilyyn, enemmän tai vähemmän älykkääseen keskusteluun, biljardiin kuin pingikseenkin. Ja paljon muuhun. Jokainen löytää varmaankin itselleen jotakin mieluisaa tekemistä. Lue lisää Vantaan nuorten aikuisten harrastustoiminnasta ja tule mukaan! Jälleen on aika juhlia rakasta isänmaatamme ja sen vuosia itsenäisenä valtiona. Paljon onnea siispä Suomi ja monia vuosia lisää. Olen tästäkin aiheesta vuosia meinannut itsenäisyyspäivänä kirjoittaa, mutta vuosia on kanttini pettänyt kesken ja olen aina päätynyt kirjoittamaan jotakin muuta sen sijaan. Mutta tänä vuonna otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin tämän.
1. Luonto, jokamiehenoikeus Ei sitä aina tule ajatelleeksikaan, kuinka onnekas sitä on, että täällä tosiaan saa kävellä metsissä ja poimia niitä marjoja ja sieniä. Kaikkialla maailmassa ei samanlaista vapautta ole, se ei siis ole oletusarvoinen oikeus kaikkialla, vaikka Suomessa tämän oikeutensa metsissä kulkemiseen oppii jo lapsena. Olet sitten pk-seudulta tai pikkukylästä perämettillä, niin todennäköisesti olet johonkin metsikköön päässyt jo päiväkoti-ikäisenä. Keräilemään lehtiä tai irto-oksia tai kiviä, joita on sitten jonkinlaiseen askarteluun käytetty. Et sinä kovin monissa muissa maissa voi vain ottaa purkkia, mennä lähimetsään ja poimia mustikoita piirakan päälle. Ja täällä sitä luontoa myös löytyy, asuit sitten pk-seudulla tai muualla maassa, niin luontokohde tai edes jonkinlainen puustikko löytyy todennäköisesti siedettävän matkan päästä. 2. Turvallisuus Suomessa voin kokea oloni kohtalaisen turvalliseksi. Eivät ole terroristien iskut, kouluammuskelut tai edes kadulla kimppuun käymiset niin suuri uhka, että joutuisin niillä mieltäni vaivaamaan aina kun kotiovestani astun ulos. Voin turvallisin mielin juoda hanavettä luottaen siihen, että siitä ilmoitetaan, jos se joskus onkin juomiseen sopimatonta syystä tai toisesta. Suomessa voi pääsääntöisesti luottaa toisiin ihmisiin, he eivät ehkä ole kaikkein kohteliaimpia tai harrasta small talkia, mutta he ovat rehellisiä. 3. Verotus: koulutus ja terveydenhuolto Monesti kuulee valitusta verotuksesta ja sen suuruudesta. Minä kiitän sitä, sillä ilman sitä niin koulutus kuin terveyskin olisi vain rikkaiden oikeus. Minulla tai perheelläni ei olisi varaa niihin hoitoihin, tutkimuksiin ja apuvälineisiin, jotka tarvitsen ja joita olen elämäni mittaan tarvinnut, jos ne olisimme täysin omasta pussista joutuneet maksamaan. Ja ilman näitä hoitoja, tutkimuksia ja apuvälineitä minä en myöskään olisi itse veronmaksaja (vaan todennäköisesti kuolleena jo aikoja sitten). Verovaroin mahdollistetaan myös se, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua aina korkeakoulutasolle saakka tahtoessaan. 4. Sananvapaus Minulla on oikeus ilmaista mielipiteeni, sinulla on oikeutesi ilmaista mielipiteesi ja myös hänellä on oikeutensa ilmasta mielipiteensä. Valitettavan monesti ihmisiltä unohtuu se, että myös muilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä, unohtuu kunnioitus näitä kohtaan ja unohtuu yleinen kohteliaisuus kun annetaan pelkän vihan puhua. Arvostan silti suuresti sitä, että saan ilmaista mielipiteeni ja sitä, että sinä saat halutessasi olla eri mieltä kanssani. Ja saamme molemmat täysin julkisesti ilmaista mielipiteemme ilman, että joutuisimme niiden takia vankilaan tai jotain. |
KirjoittajaTulossa :) Archives
January 2021
Categories
All
|