”Mitä sä haluut joululahjaks?”
“En mitään” “Kyl sä ny jotain tarviit tai haluut?” “En”. Kyseinen keskustelu on tullut molempien siskojeni kanssa käytyä. Eikä heistä kumpikaan suostunut hyväksymään, kun kerroin etten tosiaankaan tarvitse tai halua mitään. Että minulla on kaikki omaisuus, jota kaipaan, enkä tarvitse mitään mitä en oikeasti tarvitse. Mutta silti heidän on pakko jotain hankkia, koska niin on tapana. Joten... onko joulu tosiaan pelkkää kulutusjuhlaa, jolloin ostellaan lahjoja, joita ihmiset eivät tarvitse vain koska niin on tapana tehdä? Eivätkä siskoni hyväksyneet myöskään ehdotusta, että hankkisivat minulle lahjaksi vuohen Afrikkaan tai jotakin muuta vastaavaa minulle aineetonta, kun sitä ehdotin. Mistä on tullut tämä pakko hankkia materiaalia jopa vastoin toisten tahtoa? Ei, en tahdo tässä lähteä syyllistämään ketään lahjojen ostamisesta tai niiden ostamatta jättämisestä. En tahdo syyllistää siitä, että millaisia summia käyttää jonkun lahjaan. Tällaiset asiat ovat ihmisten oma päätös. Jos se tuo iloa antajalle ja saajalle niin on asia sillä jo hyvä. Sen sijaan tahtoisin herätellä ihmisiä pohtimaan, että ovatko ne lahjat todella välttämättömiä silloin, kun niitä ei tahdota? Eikö joulusta voi muka nauttia ilman, että hukkuu turhaan materiaan? Minä sanon, että kyllä voi. Jos toinen sanoo, ettei tahdo lahjoja, niin tätä toivetta voisi kunnioittaa. Minulle joulussa riittää, että voin olla itselleni tärkeiden ihmisten kanssa ja ylimääräiset lahjat eivät tee siitä minulle mieluisampaa.
0 Comments
Jälleen on aika aloittaa joulun odottelu, avata joulukalentereista ensimmäiset luukut, aloittaa joululaulujen kuuntelu, juoda ensimmäiset piparkakkulatet. Ja mitä näitä joulun merkkejä nyt onkaan. Ja minun on aika hiljentyä pohtimaan, mitä joulu todellisuudessa minulle merkitsee.
En ole koskaan ollut mikään joulun suurin fani. En ole koskaan oppinut siitä kauheasti intoilemaan. Lapsuuteni jouluja on varjostanut vanhempien riidat, joilta ei ole voinut välttyä, kun kaikki ovat käytännössä pakosta kotona. Tämä on saanut minut enemmän tai vähemmän vastustamaan ajatusta joulusta. Viimeiset 5 vuotta näiden joulukalenterien parissa on saanut mieleni hieman suotuisammaksi joulua kohtaan ja opettanut minut näkemään ne pienet hyvät asiat monien huonojen joukosta. Joten mitä joulu minulle merkitsee? Joulu merkitsee hetkiä perheen kanssa, toki välillä joutuu lähtemään jonnekin, kun huuto käy ikäväksi, silti kun ei joudu ympäri vuoden viettämään kyseisessä talossa aikaansa viettämään on oppinut uudella tapaa oppinut arvostamaan niitä hetkiä, jotka sielä viettää. Joulu merkitsee siis rakkautta. Rakkautta perhettäni kohtaan, rakkautta hengellistä yhteisöäni kohtaan. Läheisyyttä, jonka voi ainoastaan jaetun rakkauden myötä saavuttaa. Enkä nyt tarkoita ainoastaan romanttista tai seksuaalista rakkautta, vaan rakkautta sen lukuisissa muodoissaan. Toki toivoisin, että pääsisin jouluna kirkkoon tapaamaan itselleni läheiseksi muodostunutta yhteisöä, mutta jos koronatilanne ei sitä salli, niin ei se vähennä sitä tietoa, että meillä on ihmisiä, jotka meistä välittävät (tai joista me ainakin välitämme) ja joiden puolesta voimme rukoilla missä tahansa olemmekin. Joulu merkitsee ruokaa. Tämä ei minun kohdallani ole aina ollut itsestään selvyys. Monena vuonna jouluni ateriat ovat koostuneet lähinnä punajuurista ja suolakurkuista. Ei kovinkaan juhlahenkeä nostattavaa. Mutta mitä enemmän olen tullut reseptejä kehiteltyä, sitä enemmän olen ruokaa saanut. Toki joudun ne itse tekemään, mahdollisesti jopa raahaamaan mukanani pk-seudulta kotiseuduille. Mutta saan ruokaa ja se on tärkeintä. Mitä joulu teille merkitsee? |
KirjoittajaTulossa :) Archives
January 2021
Categories
All
|