”Mitä sä haluut joululahjaks?”
“En mitään” “Kyl sä ny jotain tarviit tai haluut?” “En”. Kyseinen keskustelu on tullut molempien siskojeni kanssa käytyä. Eikä heistä kumpikaan suostunut hyväksymään, kun kerroin etten tosiaankaan tarvitse tai halua mitään. Että minulla on kaikki omaisuus, jota kaipaan, enkä tarvitse mitään mitä en oikeasti tarvitse. Mutta silti heidän on pakko jotain hankkia, koska niin on tapana. Joten... onko joulu tosiaan pelkkää kulutusjuhlaa, jolloin ostellaan lahjoja, joita ihmiset eivät tarvitse vain koska niin on tapana tehdä? Eivätkä siskoni hyväksyneet myöskään ehdotusta, että hankkisivat minulle lahjaksi vuohen Afrikkaan tai jotakin muuta vastaavaa minulle aineetonta, kun sitä ehdotin. Mistä on tullut tämä pakko hankkia materiaalia jopa vastoin toisten tahtoa? Ei, en tahdo tässä lähteä syyllistämään ketään lahjojen ostamisesta tai niiden ostamatta jättämisestä. En tahdo syyllistää siitä, että millaisia summia käyttää jonkun lahjaan. Tällaiset asiat ovat ihmisten oma päätös. Jos se tuo iloa antajalle ja saajalle niin on asia sillä jo hyvä. Sen sijaan tahtoisin herätellä ihmisiä pohtimaan, että ovatko ne lahjat todella välttämättömiä silloin, kun niitä ei tahdota? Eikö joulusta voi muka nauttia ilman, että hukkuu turhaan materiaan? Minä sanon, että kyllä voi. Jos toinen sanoo, ettei tahdo lahjoja, niin tätä toivetta voisi kunnioittaa. Minulle joulussa riittää, että voin olla itselleni tärkeiden ihmisten kanssa ja ylimääräiset lahjat eivät tee siitä minulle mieluisampaa.
0 Comments
|
KirjoittajaTulossa :) Archives
January 2021
Categories
All
|