Joulu on antamisen juhlaa, jakamisen ja yhdessäolon. Joten mikä paremmin sopisi joulun odotteluun, kuin vapaaehtoistyöstä - ajan antamisesta asialle jota pitää tärkeänä - puhuminen. Sitä minä tässä luukussa teenkin.
Itse olen aloittanut vapaaehtoiskentällä tammikuussa 2017 (pian kolme vuotta!), jonka jälkeen olen ehtinyt näkemään ja kokemaan hyvin montaa erilaista muotoa sitä tehdä. Itsellänihän ennen tammikuuta 2017 oli jo muutamia vuosia idea pääkopassa hautunut, tiedon saaminen mahdollisuuksista vain oli haastavaa. Lähinnä ulkomaille vapaaehtoishommiin lähtemisestä tietoa löytyi, kotiseudun jutuista ei niinkään. Aloitin kevyestä - asukkaiden kanssa askartelua palvelutalossa. Siinä sitten menikin koko käsi vaikka vain pikkurillin antoi - mukaan tuli seuranpitoa (pelailua, ulkoilua, kahvittelua...) toisen palvelutalonkin asukkaiden kanssa, yhteisen keittiön toimintaa, seuranpitoa yksinasuville, kirkkokahvitteluiden järjestämistä (ei edes omalle seurakunnalle), turvalonkeroiden neulomista... Osa näistä jatkui lähes 1,5 vuotta (Vantaalle muuttooni saakka) ja osa vähemmän aikaa. Muutto olikin haikea lähinnä vapaaehtoishommien tähden, sillä joutui jättämään ihmisiä joihin oli ehtinyt muodostamaan jonkinasteista tunnesidosta. Vantaalle muuton jälkeen meni hetki uuteen paikkakuntaan sopeutuessa, mutta melko pian aloitin uudelleen toiminnan täällä. Aloitin tutusta seuranpidosta yksinäiselle vanhukselle, jota seurasi tossujen neulominen kastetuille vauvoille, ikäihmisille musisointi ja leiriohjatus. Nyt näistä ensimmäisistä Vantaan toimista oikeastaan kaikki on enemmän tai vähemmän tauolla (ehkä sitä vielä niihin hommiin palaa). Tällä hetkellä olen priorisoinut vapaaehtoistyön kannalta oikeastaan Punaisen Ristin nuorten turvatalon, jossa teen somelähettilään hommia (sekä olen mukana eräässä projektissa), sekä MLL:n perhekummitoimintaan, jossa on juuri kummina aloittanut. Muuhun aikani ei tällä hetkellä anna myöden, mutta ikäihmisten pariin aion vapaaehtoisena palailla, jos elämäni hivenen tästä tasoittuu ja aikaa tulee lisää. Vapaaehtoistyössä on vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia yhtä paljon kuin on tekijoitäkin, ja yleensä vapaaehtoiset otetaan avoimesti vastaan. Toki minulla on yksi paikka vapaaehtoisurallani ollut, jossa paikan työntekijät ilmaisivat kovin selkeästi, etteivät kaipaa vapaaehtoisia vaan se oli kaupungin päätös sellaisia hakea - tällaisten kokemusten ei pidä antaa lannistaa, vaikka ikävältä se tuntuu (varmasti löytyy muita mahdollisuuksia sitten!). Aika on arvokkainta, mitä ihminen voi toiselle antaa - oli se sitten järjestön kautta tehtävää vapaaehtoistyötä, perheen kanssa vietettyjä hetkiä tai vaikkapa naapurin yksinäisen rouvan kuulumisten kysymistä. Se aika, jonka annat muille voi olla näille paljon arvokkaampaa kuin miksi sen itse miellät ja saat varmasti moninkerroin hyvää vielä takaisinkin. Joten... omien kokemusten perusteella kannustaisin lukijoitani etsimään sen tahon jonka ajatusta tahtoo lähteä tukemaan ja antaa hetken aikaansa tälle taholle. Oli se sitten useampi tunti viikossa tai vaikkapa pari tuntia kerran kuukaudessa. Oli se juuri sinun arvomaailmaasi sopiva taho jonkin järjestö, seurakunta, kaupungin vapaaehtoistoiminta tai vaikka täysin ilman kolmansia osapuolia naapurin rouvan kanssa kahvittelu.
0 Comments
|
KirjoittajaTulossa :) Archives
January 2021
Categories
All
|