Uskonto, usko, ei nykypäivänä kuulu kovinkaan monen ihmisen arkielämään. Jos kertoo olevansa kristitty, kertoo uskovansa Jumalaan, saa lokaa niskaansa. Vaikkei sitä yrittäisikään millään tavoin tuputtaa muille, vaan tulisi vain aiheesta keskusteltua maininneeksi. Minä tosiaan uskon Jumalaan, enkä häpeä sitä ja tässä luukussa avaan hieman sitä, kuinka ortodoksisuus näkyy omassa elämässäni.
Jumalanpalvelukset Jumalanpalvelukset ovat varmaankin se näkyvin osa kristittyjen toimintaa. Kirkon kellojen soiton voi kuulla lähistöllä kulkiessaan, jne. Näin korona-aikana jumalanpalvelukset ovat siirtyneet verkkoon, joka on mahtava asia sillä, ettei joudu näistä täysin pois jäämään, mutta silti... ei tietokoneen ruudun välityksellä saa sitä samaa läheisyyden tunnetta muiden osallistujien kanssa, ei sitä yhteisöllisyyttä. Ei sitä yhteyttä toisiin ihmisiin ja Jumalaan, jonka kirkossa saa. Mutta tietenkin on ymmärrettävää tämän hetkinen järjestely, pidetään ihmiset turvassa ja palataan kirkkoihin, kun korona saadaan hallintaan. Rukous Rukous on yksi kristillisen kilvoittelun peruspilareista. Jumalanpalveluksissa rukoillaan yhdessä, mutta tämän lisäksi elämääni kuuluu myös yksityiset rukoukset. Rukoukset, jotka lausutaan kun ainoastaan Jumala on kuulemassa. Nämä rukoukset tuovat minut lähemmäksi niin Jumalaa, kuin kirkon muita jäseniäkin. Yksinkertaisimmillaan ortodoksin rukous on pelkkä ristinmerkki, jonka voi tehdä missä tahansa tilanteessa, jossa sen kokee sopivaksi. Kotoa poistuttaessa, ennen ruokailua ruoan siunaamiseksi, työhön alkaessa (etähommissa vaatii paljon mielen lujuutta saata hommat tehtyä, eikä ristinmerkki ainakaan pahaa siinä tee) tai nukkumaan mentäessä. Ristinmerkki on pyyntö siunauksesta, uskontunnustus. Paastot Paastot ovat yksi keino valmistautua lähestyviin juhliin, etsiä omaa suhdettaan Jumalaan, miettiä omia tekojaan. Sanana paasto saattaa hämmentää niitä lukijoita, jotka tietävät kuinka rajallinen ruokavalioni on. Allergioideni kautta olen käytännössä vuoden ympäri ruokavaliolla, jota ankarimmin paastosääntöjä noudattavat paastoaikoina. En juurikaan syö lihaa (rajoittuu lähinnä kalaan silloin, kun on varaa), en syö munia tai maitoa tai muitakaan eläinkunnan tuotteita. Ruokani ei juurikaan lillu rasvassa, en käytä edes sokeria tai muita makeutusaineita juurikaan. Mutta paasto on paljon muutakin kuin vain se ruoka. Ruoka on vain yksi reitti siihen, mihin paastolla pyritään. Paastoa harjoitetaan on henkisen kasvun tähden ja juhlaan valmistautumiseksi. Tärkein osa paastoa on hengellinen paasto - rukous, pahantekemisen välttäminen, hyvän tekeminen ja jostain toisten hyväksi luopuminen. Lähimmäisten auttaminen siis omien resurssien (ajallisten ja rahallisten) rajoissa. Ja on minullakin ruokavaliossani ylellisyystuotteita, joista voin paastojen ajaksi luopua. Lähimmäisten auttaminen Lähimmäisten auttamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, antaa enemmän paastojen aikaan, kuten aikaisemmin mainitsin. Kuten blogiani seuraavat tietävätkin, teen vapaaehtoishommia ympäri vuoden. En kieltäydy auttamasta, jos apuani pyydetään asiaan, joka on minun autettavissani. Ja tarjoan apuani, jos näen jonkun apua tarvitsevan. Se, että tarjoaa tuntemattomalle kupin kahvia tai sämpylän, kun näkee ettei tuolla rahat riitä, voi olla pieni asia sinulle, mutta saattaa vaikuttaa saajaan niin suuresti, että hän muistaa tekosi vielä 9 vuoden jälkeenkin ja vie tekoasi aina mahdollisuuden edessä eteenpäin - tarjosmslle jollekulle tarpeessa sen kahvin tai sämpylän.
0 Comments
Leave a Reply. |
KirjoittajaTulossa :) Archives
January 2021
Categories
All
|