Näin itse vapaaehtoisuudesta paljon saaneena tahdon levittää vapaaehtoisuuden sanomaa edes tänä yhtenä päivänä vuodesta, sallittehan sen minulle.
Enemmän omasta vapaaehtoisuudestani voitte lukea viime vuoden postauksesta. Voisin tämän tietoa vähän päivittää ailtä osin, että mitä vapaaehtoishommia tällä hetkellä teen. Turvatalolla olen yhä somehommissa ja MLL:n perhekummiudesta minulla on alkuvuoteen asti taukoa, jolloin sitten katsellaan mikä on maailman tilanne ja löytyisikö minulle sopivaa perhettä. Näiden lisäksi teen tällä hetkellä vapaaehtoishommia Vantaan kaupungille, Myyrmäen toimintakeskukselle (vammaistyön puolella) ja Porvoon seudun kuulon hallituksessa istun seuraavat vuodet (vapaaehtoismieltä sekin vaatii). Tämän vuoden aiheena on tosiaan vapaaehtoisuuden merkitys minulle. Mitä tunteita se herättää, mitä minä siitä saan... eli toisin sanoen, miksi olen niissä hommissa jo lähes neljä vuotta viihtynyt. 1. Omien arvojen toteuttamista Elämä ei ole helppoa kellekään, minunkin elämässäni on ollut haasteensa voitettavaksi. Hyvin usein on olemassa joku, jolla menee jopa sinua ikävämmin. Ja sen takia minä tätä teen. Jotkut lahjoittavat rahaa toisten auttamiseksi, mutta kaikilla ei ole rahaa annettavaksi. Mitä silloin voi antaa? Aikaa. Aika on arvokkain asia, mitä voi toiselle ihmiselle antaa ja sitä minä tahdon antaa niin paljon, kuin on minun annettavissani. Jos sillä muutamalla tunnilla viikossa saan jonkun iloisemmaksi, tuon helpotusta hänen elämäänsä, olen jo saanut ssen palkkion, mitä vapaaehtoisuudestani kaipaan. 2. Kasvua ja kehittymistä En ole mestari kaikessa, en läheskään. Mutta vapaaehtoisuus on tuonut minulle paljon eväitä niin vapaaehtoisena toimimiseen kuin ihan arkielämäänkin. En voi sanoa olevani mikään kaikkein lahjakkain sosiaalisissa tilanteissa, mutta olen selkeästi kehittynyt siinä neljässä vuodessa enemmän kuin olisin voinut aikoinaan kuvitellakaan. Ei minusta olisi tammikuussa 2017 olisi ollut työskentelemään ihmisten parissa. Nyt opiskelen lähihoitajaksi, erittäin sosiaaliselle alalle, sekö työskentelen ohjaajana vammaisten ip-toiminnassa, erittäin sosiaalinen työ. Tähän en olisi varmaankaan ilman vapaaehtoisuuden tuomaa rohkeutta ihmisten kohtaamiseen kyennyt. Enkä ehkä olisi edes vaihtoehtoa lähtenyt miettimään ilman näitä kokemuksia. Lisäksi monet tahot kouluttavat vapaaehtoisiaan, järjestää kursseja, joilla vapaaehtoiset oppivat uusia asioita, uusia tapoja ihmisten kohtaamiseen... asioita joista on hyötyä paljon pelkkää vapaaehtoistyötä laajemmallakin alueella elämässä. 3. Osana yhteisöä Vapaaehtoistyö tuo mukanaan yhteisöt. Ihmisiä, joita sanoa ystävikseen, jotka kyselevät kuulumisia, joille puhua asioista, joilta voi saada apua mieltä askarruttaviin asioihin. Ja antaa kaiken sen takaisin, kysyä heidän kuulumisiaan, kuunnella heidän elämänsä suurista tapahtumista, auttaa heitä ongelmissaan. Parhaimillaan vapaaehtoisten yhteisöt ovat kuin perheitä ilman verisiteitä. Oli vapaaehtoisena sitten yhdistyksellä, seurakunnalla tai kaupungilla, tarjoavat he yleensä myös mahdollisuuksia vertaistuen saamiseen ja vapaaehtoistoisten yhteisöllisyyden luomiseen. 4. Teen jotakin tärkeää, jotakin millä on oikeasti merkitystä Parasta vapaaehtoistyössä on se, että yleensä sinut toivotetaan tervetulleeksi, työtäsi kiitellään. Saat tunteen, että teet jotakin tärkeää, jotakin jota arvostetaan. Sinua arvostetaan. Saat ihmiset iloiseksi ja se tekee sinutkin iloiseksi. Saatat olla se ainoa henkilö, joka käy ikäihmisen luona, joka ei kykene enää edes kauheasti ulkona käymään yksinään. Ja jos käyntisi ovat sen tunnin kerran kahteen viikkoon, niin sen väliin 335 tuntia yksinäisyyttä, jolloin ei välttämättä ole ketään, jolle jutella. Jokaisen vapaaehtoisen panos on tärkeä ja se kyllä on tapana myös osoittaa.
0 Comments
Leave a Reply. |
KirjoittajaTulossa :) Archives
January 2021
Categories
All
|